Voihan elämä.. Pitäisi alkaa siivoamaan muttako en tiedä mistä alottaisin kun hommaa on niin perkeleen paljon. Onneksi olen jo järjestelly paikat ja vaihtanu kissanhiekat. Tuntuu etten selviä tästä ikinä.

Tajusin ykspäivä että olen kestänyt tässä suhteessa uskomattoman paljon kaikenlaista eikä minun olisi tarvinnut kestää mutten silti anna periksi. Miksikö? Koska rakkaus. Ja jos ero joskus tulee niin voin ainaki sanoa että kaikkeni olen tehnyt ja yrittänyt, eipähän tarvi miettiä että mitä jos.. :)

On ollut kyllä hajottava päivä kaikinpuolin. Kuntouttavassa ei ollut mitään tekemistä oikein kun ohjaaja on kipeänä ja ei muutenki tuntu ettei jaksais millään olla siellä mutta onneksi tänään alkoi "viikonloppu". Toivottavasti ens viikko olisi parempi.

En ajatellut laittaa kotiin mitään joulujuttuja. Tietty nyt minikuusen vois laittaa mutta en kyllä muuta, vihaan joulu hössötystä. Onneksi lahjoissakin pääsee taas helpolla kun antaa vaan kaikille rahaa :D

Tuli mietittyä että jos pitäisi uutenavuotena samalla minun synttärit mutta niin en tiiä sitte.. Ku ei ukkokaan oikein siihen mitään sanonu ja niin. Ei kyllä jaksais suunnitella yhtään mitään. Tai sitte piettää ens viikonloppuna ku kaikille on ainaki tullu rahaa.. Tosin eipä mulla ole oikein ihmisiä keitä sinne sitte ees pyytää. Mutta no väliäkös tuolla loppupeleissäkään on. Ja voihan se olla etten juhli ollenkaan :)

Elämäki alkanut jotenki rullaamaan parempaan suuntaan onneksi. Tai ainaki tällähetkellä siltä tuntuu.

Olis niin paljon kirjotettavaa huonoista ja hyvistä oloista mutta pakko alkaa siivoamaan jka ettei tästä tule taas elämääki pitempi "kertomus" :D