Aikasemmin vitutti niin paljon kaikki että oisin voinu hajottaa joka paikan tuhannen palasiksi, ihan joka paikan!

Oisin voinu hakata jonku niin pahasti että se ei ois enää siitä noussu ylös. Näin jo päässä kuvanki siitä tilanteesta.

Potkia, hakata niin paljon että se ois kuollu siihen paikkaan.. 

Vituttaa myös se etten IKINÄ tee mitään spontaania, aina pitää ajatella mitä siitä seuraa. En osaa elää hetkessä niinkö ennen. Mikä vittu minuaki vaivaa? Ehkä se että mulla on nykyään menetettävää, paljonki. Tekis mieli haistattaa vaan kaikille vitut, tehä mitä ikinä tuleekaan mieleen, mutta ei. Ei niin vittu ei!! 

"Järki lähtee, mä yritän pitää siitä kiinni
järjen jättämä jättää jälkiä.
Mitä väliä, se lähtee välillä
siit mä en välitä.
Kun sä suljet sun silmät, mitä sä näät?
Onko ne ainoastaan mun pääs"

"Tulevaisuus on tässä, tunnen sen läsnä,oo tässä vitun helvetissä normaali."

"Uni on taivas, harva sitä tajuaa
tajunta laajenee kunnes se hajoaa."

"Nukun liikaa, silti vituttaa herätä,
sirpaleet lattialta kerätä, ne on liian terävät, 
mä nukun liikaa."

- mimmma