Hän sinuun katsoo läpi karvaiden kyynelten
Tuntematta tuskaa, loppuaan odottaen

Katsot hänen kalpeita kasvojaan
Ei aika ole nuollut haavojaan
Kun varjo entisestään hän siinä istuu
Viinilasin pintaan katse uppoutuu

En oikein osaa sanoa tähän mitään. Jotenki vain osu ja uppos