Miten tuntuukaan tää niin

Tunteettoman ei-miltään

Kun mun henkilökohtainen maailma loppuu
Mitä odotimmekaan me huomiselta?
Mitä sen kuormaan lastattiin?
Karu totuus on kaivautunut sen alta
Vaikka sitä kauan peiteltiin
Ja sitä niin hävettiin

Minä tahdon vielä
Kerran näyttää sen haavan
Jonka sä unohdit jo niin pitkän aikaa sitten
En enää muista kuinka tähän ollaankaan luisuttu

Kumpikaan meistä ei oo
Eikä ollut kultaa
Vaikka me niin annettiin
Olettaa

Turhempaa ei oo olemassakaan
Huomaa vaan, kun joku sanoo jotain
Sellaista, mitä kuulla haluaa
Ei haittaa, onko edes tottakaan

 

 

Liian moneen päivään ryhtynyt en oo mihinkään järkevään

Luulin et menetin kosketuksen, siihen mikä on tärkeää

Mistähän sen tietäää milloin on syytä huoleen,
kun huumorilla ei saa kuitattua enää kaikkee.

Tunnistan itsessä kaikki oireet, mitkä sopivat johonkin tautiin
Pitkään on kaikki ollut liian hyvin, joten on syytä mennä paniikkiin

 

On valkosiipinen langennut vaik ei niin, niin saanut käydä

Taas järjen ääni on vaiennut kun putoo vanhaan kuoppaan