On taas jotenki hirveän vaikea olla, päässä liikkuu paljon kaikkea paskaa mitä on tapahtunu elämän aikana ja vuoden aikana.

Tässä lista muutamasta:

- Abortti

- Masennus

- Pari juttua että poikakaveri ois käyttäytyny jotenki sopimattomasti tai jtn

- Lapsuus

Jotenki tulee kyyneleet silmiin ku ajattelee että voisin olla raskaana vielä ja oottaa että se tulee maailmaan. Minusta vois tulla äiti ja tuntuu että kaikki taas on saanu lapsen ni ei oikein voi iloita. Ja vaikka kuinka yritän järkeillä kaiken että se oli oikea päätös jne niin se ei auta, ei vähääkään.

En ois ikinä halunnu masentua tai ei siinä mitää jos ne ois lieviä mutta itestä tuntuu siltä että minun masennusjaksot on vain pahentunu. joka kerta pahempi masennus päällä, en ois välttämättä viillellytkään jos ois ollu lievä. Nyt en voi käyttää hameita tai shortseja, ellei ne mene polvien alapuolelle :s tai voinhan mie mutta en tiiä jaksanko niitä katseita sitte mitä tulee.. Masennus on pilannu minun elämän. Onhan tälläki silleen puolensa että tajuaa joitaki asioita jne mutta lamaannuttaa kokonaan.

Vasta kaveri sano että minun ukko oli yrittäny sitä ja sen kaveria iskeä jne. joka osottautuki sitte täysin vääräksi. Tuommonen tuntuu pahalta. Vitun pahalta

Siinä se että mitä jouduin kokemaan ja kestämään. En halua omalle lapselle samanlaista lapsuutta. Herätä kännisien riitoihin jne :s