En oikein tiiä mitä pitäisi ajatella kaikesta. Joo onhan kaikki ihan hyvin mutta niin... Vainoharhaisuus ottaa vallan ja epäilykset kans. Mutta se että onko ne turhia vai ei on arvoitus. Luottamus ei ole vieläkään kohillaan koska minusta tuntuu että mulle valehdellaan silmät ja suu täyteen paskaa.. Enkä tiiä miten tästä pitäisi jatkaa eteenpäin. Vai kannattaakohan se? En uskalla edes puhua näistä asioista koska minulle suututaan kuitenki mutta ei niitä kannattais pitää sisälläkään, eikä se auta oikein jos kaverin kanssa juttelee. Tyydyn siis olemaan hiljaa.

Olen itkenyt monta päivää peräkkäin koska on vain niin paska olo ollu, eikä sille ole mitään syytä. Paitsi tuo paska olo. En ole jaksanut saada aikaseksi alottaa lääkkeitä enkä enää tiedä haluanko ottaa niitä, enhän mie muutenkaan voi syödä niitä loppuelämääni. Väsyttää mutta öisin ei tahdo oikein unikaan tulla ja on kylmä ja kuuma vuorotellen. Ja tuntuu edelleenki siltä ettei jaksa enää mitään. Oiski vain niin helppo jättää kaikki ja maata vaan sängyssä mutta kun sekään ei ole mahdollista :s