Olen taas tai vieläkin miten sen nyt ottaa epävarma kaikesta :s

Aamusin nämä tuntuu olevan pahimpia. En oikeasti tiedä enää kauan jaksan näitä. En ansaitse tämmöstä eikä minun tarvisi kestää mutta miksi teen niin? Varmaankin rakkaudesta muttei rakkaus pitäisi olla tämmöstä kuitenkaan. Ja eihän se aina ruusuilla tanssimista ole mutta niin...

Itkettää muttei itku tule. Tuntuu että olisin täysin säpäleinä sisältä, mutta esitetään muille että kaikki on hyvin.

Hermostuttaa mitä tämä päivä tuo tullessaan. En löydä oikein sanoja kuvaamaan tätä tunnetta

Ehkäpä nämä kuvat jotenkin auttaa