Tämä tilanne on niin mieltä raastava etten saanu yöllä kunnolla nukuttua ja nyt ei tunnu miltään. Kaikki on  vain tasaista paskaa. En ole ilonen tai surullinen tai vihanenkaan. Tapitan vain tyhjin mielin eteenpäin..

Jos me vielä jatketaan niin pitäs alottaa puhtaalta pöydältä mutten tiiä onnistuuko se enää, en tiedä saanko korjattua itteäni jos jatketaan. Kaikki jutut on jättäny minuun semmoiset jäljet ettei kukaan usko.

En tunne tällähetkellä mitään ja se pelottaa minua. Mihin tämä touhu on taas menossa? Olenko kohta menossa taas osastolle, vai masennunko vai mitä tässä tapahtuu? No aika sen näyttää.

Olen vain niin tolkuttoman väsynyt tähän hommaan. En tiedä miten tästä eteenpäin, mutta sen tiedän että tästä ei ole suuntako ylöspäin.. Tai alaspäin.

"Elämä on psykedeliaa ja päällä paska trippi" jep, siltä tämä tuntuu.

Tekisi mieli itkeä mutta se ei vaan tule. Ei sitten millään.. Eilen tuli pari kyyneltä mutta se jäi siihen. Olen koittanut asennoitua siihen etten tämän jutun takia vuodata enään yhtäkään kyyneltä koska ei se hyödytä mitään enkä vain jaksa.

Kumpa tulis uni nopeaa. Haluan hetkeksi pois täältä todellisuudesta.

 

20131029-230745.jpg