Vittu viikon ollu hirveä ahistus päällä viime viikonlopun tapahtumien takia :s

Eikä tämä tunnu helpottavan vaan pahenevan vaan. Tekis mieli alkaa sydämmettömäksi muttein sekään taida onnistua.

Tekis mieli olla niin jäätävän kylmä kaikkia kohtaan ettei kukaan vain vahiongossakaan voi satuttaa minua, muttei sekään ole sitten kovin järkevää kai.. En tiiä miten tästä eteenpäin. Pelottaa minun päätös ihan sama mitä päätän :c

En saa ajatuksia oikein kasaan ja sen varmaan huomaa tästäki kirjotuksesta. Terapia käynti on vasta elokuussa joten siitäkään ei oo apua tällähetkellä.

Päivät alkaa ahdistuksella, muuttuu itkuksi (vaikka en ole itkeny mutta semmonen olo on) ja siitä vihaksi. Nyt oon niin väsyny ettei päässä liiku onneksi paljoa mitään tai ainaki tuntuu siltä mutta ainahan siellä jotain liikkuu.

En tiedä mitä haluan ja se on perkeleen vaikeaa. Haluanko enää seurustella  vai en kysymys poyörii päässä. Ihan sama kummin päätän niin pelkään vain satuttavani itteäni. Olis niiiiin helppo olla tunteeton paska.

Stressaa niin paljon ettei nukkumisestakaan ole mitään hyötyä kun väsyttää silti jatkuvasti. Tekis mieli unilääkkeillä nukkua pari päivää muttei sekään varmaan ole kovin viisasta mutta onko silläkään sitten niin vitunkaan väliä? Onko millään mitään väliä enää. Ois vaan pitäny napsia ne vitun beetasalpaajat niin ei tarvis tuntea tämmöstä oloa mutta minun tuurilla en ois kuollu ja ois tullu jtn vaurioita sisäelimiin mutta en tiiä oisinko sittenkään halunnu kuolla tai mitään.

En vaan tiedä mistään mitään tällä hetkellä ja se on vitun rasittavaa.

Mitä oon tehny ansaitakseni tämmöstä paskaa? Miksi kaikki satuttaa minua? Ehkä oon  vaan niin vitun paska ihminen