Huhhuh, onneksi sossu sittenkin maksaa minun psykoterapia laskun, yks huolenaihe vähemmän! :)

Ja sitten vielä jos kela lähtee uudestaan mukaan niin aloittaisin sen psykoterapian ja sehän olisi kaks kertaa viikossa mikä ei nyt sinänsä ole paha.

Nyt vain oottaa ens viikon lääkäri käyntiä että saisi ne lääkkeet tuohon ahistukseen ettei se jonnekkin meneminen olisi niin vaikeaa ja ahistavaa ja jännittävää että ehkäpä sittenkin asiat alkaa järjestyyn ja menemään eteenpäin.

Huomasin myös tuossa miksi vetäydyn jos jokin asia alkaa ahistamaan enkä uskalla sanoa siitä mitään.. Se johtuu isästäni. Yläasteella jos jäin kiinni vaikka tupakasta niin hirveä puhuttelu ja möykkääminen siitä tietty tuli, enkä ikinä sanonut isälle vastaan vaikka teki mieli. Kerran sen tein ja lisäähän se möykkäs. Joten katsoin parhaaksi olla ihan vaan hiljaa.

Mutta joo alkais kahvia juomaan jne.

Hyvät päivän jatkot kaikille lukijoille ! :)