Vittuko kaikki tunteet on taas niin sekasin. Välillä olen silleen että kyllä kaikki järjestyy elämässä ja parisuhteessa mutta sitten tuleeki ettei järjesty.. On vaan kokoajan niin kärtynen olo kaiken tämän pähkäilyn takia kun ei tiedä mitä tässä pitäisi tehdä enkä haluaisi pitkittää päätöstä, haluan että tämä asia olis nopeaa selvä ja jatkaa elämää. Mutta kun ei, sehän ois liian helppoa. Olen koittanu listata hyvät ja huonot puolet muttei sekään tunnu auttavan. Minun aivot huutaa varmaan kohta erroria ja lujaa. Tottapa mie kohta tiedän päätöksen, toivottavasti.

Olen myös koittanut keskittyä positiivisiin ajatuksiin mutta negatiiviset vie voiton tällä hetkellä, mutta eihän sekään voi aina onnistua. Haluaisin vain nukkua.

Miksi vitussa minun pitää olla tämmösessä tilanteessa taas? Mitä jos annan mahdollisuuden vielä ja tapahtuu taas jotain tämmöstä? Voin kertoa että se tulis sattumaan ja lujaa mutta tietäispähän sen jälkeen että mätä koko ihminen. Mutta onko kolmas mahdollisuus liikaa?

Tai ehkä minun pitää hajottaa itteni totaallisesti, niin siinä käy jos jatketaan yhteiseloa. Olen oppimu tästä suhteesta rankasti ja en ikinä toistaisi samoja virheitä muissa suhteissa. En ikinä antaisi anteeksi pettämistä tai sitä että koitetaan iskeä jtn naista. En sitä että jos on jotain puhuttavaa ja toinen ei ala puhumaan niin tyydyn siihen jne.. EN IKINÄ! Enkä kyllä tähän viimiseen viitaten tyydy tästä eteenpäin. Jos mulla on toisen takia paha olla niin se saa kans kuunnella ja puhua ja jos ei niin sitten e.v.v.k, mutta mie en anna sen takia paskan olon enää velloa sisällä. Ihme ettei mulla ole jo pää halennu.

Palellukki muutaman päivän paljon, hyvä että suihkussa tarkenee olla ja jos ulos menee niin saa melkein toppavaatteet lyödä päälle -.-