On taas sen verran kulunut aikaa kun viimeksi olen kirjoittanut tänne etten varmaan muista puoliakaan mitä on tapahtunut mutta kokeillaan muistanko :D

Muutetaan ukon kanssa ens viikolla uuteen kämppään ja isompaan mikä on positiivinen juttu. Mahtuu lapset ja me ja kissat ja vaikka muitten koiratki jos siltä tuntuu, mutta remppaa siellä pitää tehä tai oikeastaan paikata vähän seiniä ja maalata karmit jne. Ja sitten se että pitää hommata perkeleesti huonekaluja sinne kun eihän nämä riitä täyttämään sitä tilaa sieltä vaikka kuinka koittais. Siinäkin menee rahaa ihan vitusti mutta hiljaa hyvä tulee :)

Äitin kanssa saatiin kunnon riita aikaseksi ja se syyttää minun ukkoa siitä että se käyttää minua hyväksi rahallisesti (vaikka ukkoni olisi maksanut esim. 2kk:n takuuvuokran että saadaan se kämppä jne.) ja että olen ukon talutusnuorassa :D ja siitä että olen ollut muurolassa osastolla jaja mitäköhän vielä. Sanoi että kaikki tietää ettei mulla mene hyvin ja muuttaa sen tykö että saan elämästä kiinni. Ja on minun oma vika etten ole kuulemma halukas työelämään.. ja mitenköhän niin en oo?! seki ämmä vois pitää sen naamansa kiinni.. ku miettii sen elämää niin ei ole paljoa varaa arvostella perkele, ja että tehään nappikauppaa ja kaikkea. Sitten se kehtaa sanoa että haluaa vain auttaa minua ja ei syyttele ketään.. Eipä ole se tervetullut enää meille, enkä halua nähä koko akkaa. Kiva että olen sille sanonu kaikkea mitä on tapahtunut tässä vuosien varrella ja sitten se kääntää ne nuin. Ois pitäny tajuta jo ennestään ettei sille kannata mitään sanoa mutta nytpä senki opin kantapään kautta. Eikä siinä vielä mitään, sitten sen pitää sotkea oma ukkonsakki tuohon ja kaikkea. Kysyin että pitäskö minunki nyt alkaa hänen ukkoaan syyttelemään kun äiti sanoo mitä sanoo.. Huoh hommatkoon oman elämänsä saatana. Eipä tarvi mulle enää soitella tai mitään, mittani täyttyi railakkaasti.

Pakkaaminen ei etene mutta onneksi on vielä vitusti aikaa tehä se :) Hermostuttaa ihan saatanasti tämmönen muuttaminen vaikka se onki samalla mukavaa, olen kokoajan kireällä päällä ja tiuskin vaikken haluaisikaan.

Onneksi pari kaveria on tarjoutunut muuttoavuksi mutta kukaan muu ei olekkaan sitten kysynyt tarviiko apua. No eipä siinä, en halua ketään pakottaankaan siihen..

siinäpä ne oikeastaan taas oli.. Ei ole helppoa tämä elämä mutta eiköhän se tästä kun on saanut muutettua jne :)

Vois koittaa kirjottaa vähän useammin niin saa joskus sitten vuoden päästä esimerkiksi lukea näitä ja muistella :D