Huomasimpas tuossa aikasemmin illalla että olen liian tarkka painostani ja säikähdän jos jotku housut on tiukat. Ja melkein suutuin koska poikakaveri sano että saisit vähän lihoa tai ei siitä haittaa ole ja vain siksi etten piettäis sitä niin pahana asiana vaikka alussa tietenki olin silleen että "jaa nytkö en ole hyvä" jne. Heti piti tietenki ajatella pahinta.

Ja nytkö olen laihempiko ennen niin en ole siltikkään tyytyväinen. Päähän on pinttyny että minun pitäisi olla iso tissinen ja mahdollisimman laiha ja että aina löytyy joku paikka mistä roikkuu läskiä jne. Ei se ole kivaa ja hankaloittaa paljon elämää koska en ole tyytyväinen itteeni. Mietin miksi en voi sitten lopettaa sitä kerta se on turhaa, mutta sillä hetkelläkö tulee semmonen olo ja kattoo peilistä ei vaan osaa ajatella mitään muuta. Vaikka tietää että pitää keskittyä silloin muihin juttuihin jotta se lähtee päästä mutta ei, se ei niin vaan onnistukkaan.

Ja kuinka paljon aikaa menee siihen että mietin ja katon peilistä kuinka jossaki on läskiä ja murehdin sitten sitä. Olen hyvä justiinsa tämmösenä ja jos jonkun mielestä en ole hyvä näin ja minua pitää muuttaa just vaikka laihduttamalla niin se on sen ongelma. Löytyy ihmisiä joille on ihan sama miltä näytät ja minkä kokoinen on. Teen vain itelle hallaa siinä että pitäs olla laihempi ja iso tissisempi ja miettimällä etten ole hyvä.

Ärsyttää omalla kohdalla tämä suuresti. Ei minun tarvi muuttaa itteäni mutta miksi sitten helvetti mietin tuommosia jne.

Ei mulla muuta, jatkakaa!

p.s Tiedän että huomenna olen taas erimielitä asiasta

"So fine this day
All your problems has gone away
But tomorrow, when you wake up
All your problems are back to stay"