Minun pitäisi miettiä haluanko jatkaa ukkoni kanssa seurustelua. Vaikeaa.

Olen saanut mietittyä jonkin verran kuitenki onneksi mutta tiedän ettei tämä tunnin miettimisellä ole ohi tai varmaa. Tässä on kuitenkin tapahtunut niin paljon kaikkea kahden vuoden aikana ettei ikinä missään muussa minun seurustelusuhteessa ole ollut tällaista. 

Rakastan häntä tottakai, jos en rakastaisi niin olisi helppoa tehdä päätös ja hankalaa kun ei voi kenenkään kanssa puhua samalla kun miettii. Ja se mikä on hyvä tällähetkellä on se että olen yksin kämpillä enkä edes tiedä meinaako ukko tulla kotiin yöksi. Toisaalta se olisi mukavaa mutta toisaalta ei. 

Välillä tuntuu että tarvittaisiin molemmat omaa aikaa miettiä asioita mikä ei kuitenkaan tarkota sitä että ollaan erottu ja että muitten kanssa saisi tehdä jotain vaan ollaan yhdessä mutta vähän aikaa erillään vain.

Haluan olla hänen kanssaan mutta en halua näitä juttuja mitä on tullut ilmi ja että poikkis on käyttäytyny idiootiksi koska en ansaitse sitä, en mitenkään päin. En minäkään tee niin miten hän tekee ja tottakai oletan että ei hänkään mutta eihän aina kaikki mene niin niinkö olettaisi. 

Haluaisin todellakin luottaa mutta kaikki nämä mitä on tullut ilmi tai kuullut horjuttaa sitä, enkä voi sille mitään. En halua kuulla niitä, haluan että kaikki olisi hyvin muttako ei ne vain ole.

Minusta luottamus on suhteessa tärkeää, tosi tärkeää mutta haluaisin silti yrittää luottaa. 

On niin paljon mietittävää että pää halkeaa mutta onneksi sain tähän purettua osan ja varmaan tulen vielä purkamaanki :D