Tajusin että minun elämä on tyhjä.. tai siis onhan mulla perhe, kissat ja poikakaveri niin ja kaverit mutta silti.

Kaikki aina tekee kaikkea ja harvemmin minua pyydetään matkaan. Tiedän että se on osaksi ihan minun vikaki mutta silti.

Miksi minun pitää välillä olla se joka ottaa pelkästään yhteyttä? Miksi minun pitäisi luottaa kaikkien sanomisiin kun se kuitenki petetään? Kuinka monta kertaa olen odottanut jotaki kämpillä ja ollut sillee että kyllä me kohta lähetään jonnekki tai tehdään jotaki tai kyllä se tulee käymään ja silti ketään ei ole näkynyt..JA te kaveri lukijat, älkää ottako pahalla kuitenkaan, kerron vain miltä minusta tällä hetkellä tuntuu.

Ei ole ikinä rahaa tehdä mitään tai sittenkö on niin kellään ei kiinnosta/huvita tehdä mitään, joten miksi minulla pitäisi aina kiinnostaa teidän kans tehdä jotain?

Iskän kanssa tuli pientä riitaa eilen tai toissa päivänä. Se stressaa tosi paljon vieläki :s Poikakaverin kanssa olen riidellyt samana päivänä.. plaah

Ehkä parempi laittaa nukkumaan vaikka kello on nuin vähän. Pääseepähän pois tästä maailmasta muutamaksi tunniksi ja ehkä elämä näyttää paremmalta huomenna