Miksen voi olla normaali? Miksi minun pitää syödä lääkkeitä? 

Olisi kiva huomata ettei tulis paska olo jos en ole syöny pariin päivään lääkkeitä, mutta kun ei..

Ei ole kellekkään mitään asiaa pahemmin, ei ruoka maistu, möllötän vain hiljaa ja mietiskelen kaikkea, ei jaksa tehdä mitään jne. Mikään ei tunnu kivalta, tasapaksua paskaa kaikki, ihan niinkö silloin ennenkuin lähdin osastolle. Ei kuitenkaan niin paha onneksi.

Onko tämä tämmöstä sitten koko loppu elämän? Pitää syödä lääkkeitä sen takia että maistuu ruoka eikä olo ole niin masis? 

Pitäisi keksiä sisältöä elämään. Ja oishan sitä muttako ahistaa vaan niin paljon kaikki. Tavata uusia ihmisiä ja kertoa niille kaikki minun elämästä jne. Ja tuntuu ettei kukaan ymmärrä minua. 

"Kyllä se ahistus menee pois kunhan vain menet semmosiin tilanteisiin" Muttako ei se ole niin helppoa. Mikään ei ole niin helppoa tehdä kuin sanoa. 

Tuntuu että olen sen takia huono ihminen. En haluaisi oikeasti olla tämmöinen mutta minkä mie sille vittu voin! Antaisin mitä vain ettei minun tarvitsisi ikinä tuntea ahdistusta normaali tilanteissa tai missään, antaisin mitä vain jos voisin olla normaali ihminen. Tai no olenhan mie normaali mutta pari haittaa silti on ja se vituttaa..

-mimmma