Tuntuu että kaikki on taas ihan sekasin, en tiiä onko ne minun päässä vai onko oikeasti. Tekisi mieli mennä jonnekki pariksi päiväksi miettimään asioita ja sammuttaa puhelin ettei kukaan häiritse. Tuntuu että pietän itseäni kasassa ja että romahdan millä hetkellä tahansa. 

Olo on kokoajan jännittynyt ja vähän ehkä surullinenki. 

Tuntuu että minun suhdekki on muuttunut huonompaan suuntaan ja olen kokoajan epävarma kaikesta. Ehkä luottamuspula on noussut taas esiin enkä usko itseeni milläänlailla tai pietä itteäni minkäänlaisena. Ja välillä tuntuu että kaikilla olisi parempi ilman minua. Minulla olisi parempi olla kuolleena. Tai vaikka jossaki koomassa tai jotaki. 

" joka päivä on painajaista,
samanlaista en erota perjantaita maanantaista" onneksi joka päivä ei ole kuitenkaan painajaista.

"toivon et mun sydän, 
lopettaa ton hakkaamisen, vois tehä hyvää."

p,s tuntuu etta teen kaikki asiat kokoajan vaarin tai sanon vaarin :s