Miten voi olla samaan aikaan onnellinen, ahistunut, surullinen olo? En tiiä johtuuko se siitä että alko naisten vaivat vai mitäköhän vittua. Aikasemmin katsoin tv:tä ja siinä joku ukko kosi jotain naista ni meinas itku päässä ja sitte alko ärsyttään. Minkäänlainen musiikki ei ole hyvän kuulosta ja alkaa seki vain vituttamaan. En ole ollu tämmönen ennen jos on naisten vaivat.

Olo tuntuu niin yksinäiseltä vaikka ei pitäis. on perhe, poikakaveri, ystäviä, kavereita ja lemmikki mutta tuntuu siltä että vaikka kaikki on niin ei ole siltikkään mitään.

On ihan helvetin vaikea olo. Paskoja ajatuksia juoksee päässä paljon. Tekis mieli mennä pimeään suihkuun kököttämään eikä tulla ikinä pois, ei aukassa kellekkään ovea eikä vastata puheluihin tai viesteihin. Eristäytyä kokonaan maailmasta ja sammuttaa puhelinki ettei kukaan tavoita minua. MIKÄ MINUA VAIVAA?!

Tuntuu ettei minulla ole tulevaisuutta minkään asian kanssa ja se saa minut ahistuneeksi. Vaikka tiiän että oikeasti tulevaisuutta on mutta se tuntuu niin voimakkaana, tuntuu ettei mikään muu asia voi pyöriä mielessä. Olen alkanut ajattelemaan asioita positiivisemmin mutta nyt en voi. Tuntuu että menen samaan paskaan jamaanko mitä aikasemminki olin, En halua sitä.

TURHAUTTAVAA!

En halua liikkua kämpiltä mihinkään, en nähdäkkään ketään.

Olen alkanut saamaan myös pieniä paniikkikohtauksia kun esim. ajattelen että vien lappuja kelaan niin mietin sitä ennen kaikkea että kaikki ihmiset tuijottaa minua ja pitää outona jnejne. Ei onneksi aina käy niin mutta nyt alkanu tulemaan usein. Mitä vittua sitten vaikka ne tuijottaiski tai tekisin jotain noloa. Ei kukaan ole täydellinen, miksi sitä pitää edes havitella?

Pitäis olla laiha ja kaunis ja iso tissinen plaaplaa mutta mitä sitte, jos saisin täydellisen kropan jne ni olisinko onnellinen oikeasti? Olisin varmasti mutta miksi en vois olla onnellinen tämän kokoisena tai tämän näköisenä?! Mikä minua estää?

Tekis vain mieli välillä repiä itteltä hiukset päästä ja hypätä pervekkeelta alas ettei olisi näin vaikea olo mutta miksipä sen tekisin. Sekin on vain tunne joka menee pois, samoin niinkö vitutus. Eihän se koko elämää kestä.

Huh, helpottipa oloa :)

- mimmma