En ole onnellinen tällä hetkellä ja välillä tuntuu etten tule koskaan olemaankaan. (vaikka tiedän että tulen olemaan).
Olen miettinyt sittenkö saan joskus koulun käytyä loppuun että muuttaisi pois täältä, ei mulla ole täällä mitään tai on perhettä ja pari kaveria. Mitä mie täällä edes teen? Tuntuu että tämä koko paikka masentaa.
On tapahtunut juttuja paljon. Juhannuksena oli lähellä etten vienyt itseltäni henkeä koska tuntu etten vaan jaksa enää ja riitelin silloin myös poikakaverini kanssa joka onneksi havahtu siihen että olin hyvästelemässä kissoja ja tuli keittiöön kun oli propraalit jo suussa. Onneksi mitään sen vakavampaa ei kerennyt sattua tai siis sitä että olisin kerennyt nielassa ne.
Yhden kaverin kanssa on välit poikki kokonaan näköjään mutta en aijo olla se joka pyytää anteeksi ja sillä ei sitten näköjään kiinnosta olla minun kans tekemisissä niin minkä minä sille voin. Olisihan se tietty mukava sopia jne mutta niin. Ja toiselle kaverille väitettiin että olen puhunut sen asioita eteenpäin mitä todellakaan en ole tehnyt mutta onneksi saatiin sovittua mutta tuntuu että sen jälkeen meidän kaveruus suhde on viilentynyt.
Ukilta on löytynyt syöpää ja mummo on luovuttamassa. Nappiinhan nämä asiat taas menee..
En ole puhunut omista asioista tai tuntemuksista oikein kenellekkään muutako poikakaverille ja yhelle toiselle kaverille mutta poikakaveri tietää enemmän muttei siltikkään kaikkia. Terapiassa onneksi voin sanoa kaikki ja se auttaa tosi paljon
Tuntuu että alan taas masentumaan. En ole iloinen enää eikä mikään tunnu kiinnostavan. Olen ahdistunut, itkuinen ja yliajatellut mikä ei todellakaan ole hyvä. Toivon että tämä masentuneisuuden tunne on vain väliaikaista mutta jos ei ole niin en tiedä mitä sen jälkeen enään teen. Täytyy vain toivoa ettei tule kovin pahana päälle. Harmi vain että terapeutti vaihtuu, mutta toivotaan että tämä uusikin on yhtä hyvä ja mukava.
Mietin eilen että yleensä sanotaan että päästä irti siitä mikä tekee sinut onnettomaksi tai surulliseksi, minun pitäisi päästää elämästä sitten irti enkä todellakaan aijo sitä tehdä, en vaikka kuinka siltä tuntuisi. En halua satuttaa perhettä tai poikakaveria tai tietty jos oisin tappamassa itteni niin jättäisin ukkoni ensin.
Olen käynyt edurolla ja sekin on auttanut ja tuntunut mukavalta mutta tällä viikolla sekin on vähän jäänyt josta poden huonoa omaatuntoa mutta ei ole vain jaksanut. Ensi viikolla aijon alkaa käymään taas vaikka väkisin koska ei ole hyvä jäädä kotia tämmöisellä mielentilalla.
Kävin tänään itkun jälkeen kävelylläkin ja tuntu ettei se auttanut, mutta kun tulin kotia ja nukahdin pariksi tunnniksi niin on paljon kivempi olo nytten ja kyllähän tämä kirjoittaminenki auttaa. Nytkö sais vain taas lenkkeily innon nostettua niin olisi hyvä mutta eiköhän se sieltä tuu kunhan saa ittensä väkisin pari kertaa lenkkeileen tai ees seku muuten vain kävelemään.
Hyvä juttu on se että olen saanut muutama kuukausi sitten alotettua pillerit ja kyllähän ne on vähän lihottanut tai ei ite pilleri vaan se että se on nostattanut ruokahalua mikä on myös toisaalta hyväkin. Tissitki on kasvanu ja olen tyytyväinen :D mutta tällä hetkellä ei huvita edes syödä.
Olen vain ehkä väsynyt tällä hetkellä tähän kaikkeen ja toivottavasti tämä tästä vielä iloksi muuttuu :)
Sori kun tuli niin pitkä kirjoitus, toivottavasti jaksatte lukea! :)
]]>
